Siirry pääsisältöön

Confusion Kitchen

karanteenikaveri Savu 9,5v
Pelko on vahvasti palannut aerosolien muodossa. Oikeastaan olen niin poissa tolaltani ollut nyt reilu puoli viikkoa näistä asioista, että en edes pikaisen priiffauksen jälkeen halua kirjoittaakkaan koko asiasta. Hyvin tiivistettynä pakettina siis tässä huoleni: ohitin keltaisen lehdistön kahdeksan metrin turvavälisuosituksen humpuukina (olen edelleen koittanut pitää koronauutispaastoani mahdollisimman paljon) ja hysteriana, kunnes kaverini kertoi, että se on arvostetun instituutin MIT:n tekemä tutkimus. Minä etsin sen tutkimuksen. Ja sitten olenkin menettänyt uniani ja sitä kautta olen vielä huolestuneempi ja sitä kautta nukun vielä huonommin. Tervetuloa oravanpyörään, se ei ole peruttu! Hermoni ovat kireällä ja olen ollut tässä usein vakuuttunut siitä, että tuo rappu (johon ilma asunnoista vetää) tai oma asuntoni (jonka ikkunat ja parvekkeen ovi vetävät sisään naapureilla röhivien tupakoitsijoiden partikkeleita) tulevat olemaan tuomioni. Selviäminen ei tunnu enää olevan omissa tekemisissäni ja se ahdistaa. Tämä on iso talo. Ja minulla olisi valtavasti elämänhalua, vaikka sitten samaan aikaan stressaan vastustuskykyäni huonommaksi. Tuntuu, ettei millään ehkäisytoimillani ole enää niin merkitystä (vaikka onhan niillä ja en minä niitä silti riko). Tuntuu.... turhalta.

(c) Mia K
Tätä aerosolisekoamista ennen löysin lohtua Kenazista, jota olen tutkiskellut lisää. Siinä missä Ken käänteisenä oli minulle vain tiedon tulvan aivoja kärventävä liekki ja itsenäänkin liittyi tiedon paloon niin olen löytänyt siitä nyt sen sisältämän luovan puolen ja ymmärrän, miksi se on taiteisiinkin yhdistetty. Kenaz on paloa ja näkemystä, mutta se ei tuo mitään valmiina; työ on silti tehtävä itse. Kenazia tutkiessani minulla avautui mielenterveyteni mutkia sekä melodioita pursusi päästäni. Enkä sano, että Ken olisi ne aiheuttanut mutta sen valossa niitä oli hedelmällistä tutkailla. Minusta tuntui vahvalta, soihdunkantajalta pimeässä, jollaisesta alapuolella olevan kuvan aukeamakin sisältää maininnan. Kirjoitin myös kolmanneksen lisää kuvan runoon, joka siis on ajatukseni Kenazista ja tapani muistaa, mistä voimista kyseisessä riimussa on kyse.

Aaltonen, Kai ; Sanat ovat lohikäärmeitä
(valitettavasti en saa käännettyä kuvaa)
Sitten tulivat tosiaan ne aerosilit, enkä edennyt kumppanuuden riimuun, Geboon, vaan otin käsittelyyni Wyrdin, tyhjän riimun, joka on ainoa, jota en ole vielä läpi käynyt ollenkaan. Tavallaan sen olemus tuo minulle tällä hetkellä lohtua sen muistaessani. Valinta ei ole minun. Herran haltuun. Unohdan sen vaan tuon tuostakin halutessani jatkaa loppuun keskeneräiset biisini, palapelini, mokkapalani, elämääni - kaiken tärkeän ja turhemman. Minä tahtoisin elää tämän kulkutaudin yli. Minun täytynee rauhoittua ja olla sekoamatta. Pitää itseni vahvana ja... Wyrd.

käsittelyä huumorin kautta, joka vielä
sentään löytyy; meemit helpottaa
Mutta iloisemmista asioista siis tovi vielä. Olen nimennyt monet kokkailuni confusion kitchenin tuotteiksi. Tämä siis on fusion kitchen vielä  vähän twistaavammalla elementillä, kuten esim. leipäjuusto-intialainen (korvaa muuten hyvin paneerin) tai vastaavanlaiset tuotokset. No, nyt keittiöni on ollut vähän eri tavalla confusion kitchen. Tällä siis meinaan sitä, että olen aika pitkälti hengaillut @ Los Kitchenas (katso kuva, niin ymmärrät tämän vitsin) ja tehnyt siellä mitä moninaisimpia eri maailmankolkista ja eri ajoilta olevia asioita. Nykyaikaa ja globaalia on edustamassa internetinkäyttöni. Länsimaista kulttuuria kauemmilta eri aikakausilta on edustanut mm. Mozartin pianokonsertot ja Nibelungein tarinat - jälkimmäisen kirjastoon tilatessa en tajunnut, että oikeasti haluamani teos olisi ollut se runomuotoinen Nibelungeinlaulu, mutta tarinatkin oli aivan viihdyttävä versio ja lisäksi kirja oli sekä kauniisti kuvitettu että ihanan kevyt välipala Norjan kuningassaagojen välipalana. Muinaisempia germaaneja ja skandinaveja edustaa  tuo riimustelu. Ruoka on painottunut enemmän itämaisen keittiön vivahteisiin, itään menee jumppailutkin, joina toimineet jokin joogahko tapa availla/treenata kroppaa ja 5 tiibetiläistä riittiä, joista yrittänyt ottaa päivittäistä tapaa nyt joitakin päiviä. Selkä ja oikeastaan koko kroppa on aivan raato kaikesta koneella istumisesta, kitaran kanssa istumisesta, istumisesta, istumisesta, istumisesta.. Ja kitaroinnissa vaikuttimina kuuluu taas keski-aikaiset linnanhovit, folkrock, grunge.... Tämä monikulttuurisuus ja -aikakautisuus  on saanut minut pohtimaan kyllä millaisessa sekametelisikermässä nykyisessä globalisaation maailmassa voikaan elää. Kiitos siitä, jatkaisin mielelläni pidempäänkin.








kova kaveri tuo Attila
kuvat ylhäällä: Nibelungein tarinat
kuvittanut: Laszlo Cal


Loppukevennyksenä kuvissa:
1. jumppapaidaksi alentunut pitkään käytössä ollut paita (joka muuten sopii Nibelungein kuvituksiin)...
2. ...josta kiedoin itselleni hameen (koska eihän niitä muuten olekkaan riittämiin, hehheh), oli tarkoitus alkaa jumppailemaan se paitana mutta toisin kävi (huomaa levenevät hihat, jotka näyttävät hienoilta sidottuna rusetiksi sivuun)
3. elämän pienet ilot ovat yksityiskohdat; hihojen nyöritys - tyylikästä jumppailua...
4. ja näin minä olisin pukeutunut sinne poliisiasemalle, jos olisivat pakottaneet; heikoin kohta oli hengityssuoja, jonka tiesin olevan riittämätön (ja päällimmäisen sadetakin taas tiesin olevan aika tarpeeton)






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Headache

Antibioottikuuri ei purrut. Otsalohkoon sattuu. Huomenna lääkäriin. Tämä väsymys lamauttaa ja ikävää kun ei voi jumpata eikä pääkivun ollessa kova voi oikein myöskään laulaa. Ja ranteetkin raksuu ihan viimoisen päälle, hankaloittaa kitaraharjoituksia. Kiva kiva. Pohdintoja Turquoise postauksesta jatkaen siis: Onko se merkki, ettei ihminen pärjää itsekseen, jos hän kaipaa huomiota?  Koronanaikaan olen huomannut tosiaan olevani enemmän esillä ja suorastaan halua jakaa pienempiäkin asioitani. Mietin siis yllämainittua kysymystäni. Enkö ole eheä jos tarvin muiden mielipiteitä ja hyväksyntää? Vaikka niitäkin enemmän haluan oikeastaan kohtaamista, jota kautta nuo kaksi sitten täyttyvät. Eikä karanteenin aikaan vuorovaikutusta niin paljoa ole, vaikka välillä jaksan olla aktiivisempi videopuheluiden ja soittelemisen kanssa, niin välillä se jää tai netti pätkii tai milloin mitäkin. Eikä tekstipohjainen viestittely tai edes Discordin puheohjelma toista näkemättä korvaa vuorovaikutusta
1 kommentti
Lue lisää

Sadonkorjuu

Minä ja kissa Mietin tässä tänään tovin ongelmiani koronanpelon suhteen vähän metaforisesti. Ajatus lähti Kai Aaltosen kirjasta Sanat ovat lohikäärmeitä luvun Odotuksen riimut lukiessani. Tämän riimuneuvonpidon taustalla on riimuna Jera, joka merkitsee sadonkorjuuta. Jos lähdemme miettimään ympäristöä peltona, niin millainen se on? Minun peltoni on maailma täynnä kaaosta sen suurine ja tiheästi asuttuine kaupunkeineen, vaikka minun peltoni onkin vähän hiljaisemmassa, rauhallisessa periferiassa tätä suurta, kaikenkattavaa peltoa, jota maailmaksi sanottakoon. Jos ajatuksia ajatellaan siemeninä, niin minulla on ollut koura täynnä pelon siemeniä. Kylvöä ajattelen tässä nyt tekoina. Mutta minä en ole tehnyt siemenilleni mitään, kerrassaan mitään tämän kyseisen pandemiapelkoni selätykseen. Olen jättänyt peltoni siltä osin edes kylvämättä, jemmannut pelonsiemenet jonnekkin laatikon perälle piiloon, niitä tarpeeksi ensin katseltuani. Miettinyt, että poissa silmistä on poissa miele
1 kommentti
Lue lisää

Gypsy Variations

Witchy vai gypsy? Mixing both! Tällä viikolla tajuttua: tämä blogihan on juuri sitä työskentelyä, että olen omalla epämukavuusalueellani. Olen esillä. Minullakin on ihan samanlainen oikeus olla esillä ja ylipäätään tulla nähdyksi. Tässä nyt sitten opetellaan oikein kunnolla kohtaamaan sitä näkyvillä oloa ja on kai se terapeuttista myös poistaa häpeää julkisesti kirjoittamalla se ulos. Vaikka täytyy sanoa, että aika turvallinen olo tässä sinänsä, kun tätä ei näytä näkemiskertojen perusteella kai kukaan lukevan, enkä ole ihan lähipäivinä jakamassa julkisesti osoitetta blogiini (jaoin sen facebookissa erään päivitykseni kommenteissa, mistä se ei ole päässyt paljoa esille, ja näin on ihan hyvä aloittaa). Ja nyt minä lakkaan kaikki ajatukset, että esillä oleminen on huomiohuorausta ja pitää piiloutua mahdollisimman pienimpään ja pimeimpään nurkkaan. Enhän minä kuitenkaan sinänsä ole katseilta ja korvilta turvassa värikkään tyylini ja tanssi- ja lauluintohimoni kanssa. Että mitäkähän vi
1 kommentti
Lue lisää

Käärinliinoja ja päikkäripohdintoja

Kiitä terveestä ihostasi; se ei ole itsestäänselvyys. Ei merirosvoleikkiä vaan ihonhoitoa käärinliinoin. Noh, Wyrd-viikko meni miten meni. Loppuviikkoa kohti aloin jo osata rentoutuakin vaikka vielä minulla on siitä paljon opittavaa. Näin lyhyenä koosteena; maanantai meni kokonaan pyykkäyksien ja kaikenlaisen 'to do':n parissa ja pää oli helisemässä. Tiistaista en nopeasti enää edes muista mitään. Keskiviikkona heräsin kelatädin soittoon, enkä ehtinyt nukkua kunnolla ennen kuin ostokset saapuivat oven taakse ja tämä väsymys laukaisi kolmen-neljän tunnin OCD-rallin, kun järjestelin ostoksia, hinkkasin kaikki kaappien veto-osat, ovenkahvat, lattiat niistä kohti jossa ruokakassit olivat olleet... Lopulta olin aivan itkun partaalla, mietin etten ole ehtinyt olla yhtään ns. vapaalla vapaaviikollani - niin siinähän se tiistai menikin, kun jätin tiibetiläiset riittini iltaan ja olin niitä koko ajan tekemässä enkä pysähtynyt hetkeen vain olemaan, kun ainoat suoritukseni eli ne rii
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mustalaisromantiikka kohtaa Raidhon

Hyvää iltaa, mahdolliset lukijat, ja hyvää turkoosinviolettia päivää karanteenilandiasta. Viereisessä kuvassa näkyy tapaa, jolla asuni usein muodostuvat. Hengariin eksyvät vaatteet näyttävät hyvältä väriyhdistelmältä vierekkäin ja siitä se sitten lähtee, sinne vähän lisää samaa värimaailmaa sekaan (tässä tapauksessa turkoosi sulka) ja kappas, takana olevassa hengarissa ollut hamehan sopisi oivallisesti yhdistelmään ja nuo villasukat myös; asu on valmis. Kuvan taustalla näkyy myös kankaalle maalattuna hindujumala Hanuman. En ole niin hindujen uskontoon syvällisesti perehtynyt, mutta maalaus, etenkin tuo aurinko tuolla yläkulmassa, on todella kaunis.  Tiesittekö muuten, että mustalaiset ovat lähteneet alkujaan Intiasta? Kun puhun mustalaisista, niin en tarkoita tällä mitään loukkaavaa tai alentavaa. Tarkoitan sellaista minun romantisoitua tyylikuvaa noista ennenmuinoin vaeltaneista kauppakaravaaneista ja muista. Minulla ylipäätään on useita ns. nimiä tyylilleni eri päivänä. Pääte
1 kommentti
Lue lisää

Noitakävely ja ambulanssi

(Pysyisiköhän tämä fonttikoko nyt hyvänä, kun ensimmäiseen se meni vituiksi.. Ei muokkaantunut tuosta kärpäsenpaskakoosta isommaksi. Sen lukeaksenne painakaa koneesta ctrl ja +  niin varmaan suurentaa. T. anti-atk) Niin. 18.03.2020 minä sain viimein vaattehet päälle tovin jälkeen. Siis muunkin, kuin yöpaidan, pikkuhousut, sukkikset ja jonkun neuleen tai hupparin lämmikkeeksi tarpeen vaatiessa. Juurikin tämän blogin motivoimana. Lähdin antamaan happea aivoilleni ja puhdistelemaan keuhkoja sisäilmasta, jotta ne olisivat voimakkaat koronaa vastaan. Oli kiva pukeutua pitkästä aikaa, minä pidän vaatteista ja väreistä ja värimaailmoista. Ja tällaista minä sitten puin: valkoinen läpinäkyvä pitsibody, jonka alla ihonväriset mitkälie urheiluliivit (hyvä efekti, iho näkyy mutta nännit ei :D ) STEP 2 : lämpimän violetit legginsit, ihan lempivärejä (lämpölegginsit ja body (2015) H&M) STEP 3 : äärettömän taitavan neulojan, pikkusiskoni, tekemä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Wyrd-viikko

Turkoosit päivät ja off shouldet -paidat Ohoi, rakas runsas lukijakuntani, johon kuulut ehkä sinä, siskoni Mona :D Terveisiä Espanjaan Suomen karanteenista.  Fb-kaverini on lanseerannut käyttööni aktiivisesti päätyneen sanan koronteeni, sekä termin koronteenipäiväkirjat.  Minun koronteenipäiväkirjat nyt jatkuvat vähän pidemmällä postauksella tai ainakin lukuihin jaetulla.  Eli ihan näin ensialkuun: jos sinua kiinnostavat riimut, jatka lukemista ja lopeta, kun aiheet eivät enää  kiinnosta. Jos sinua kiinnostavat hiljaisuus ja syventyminen omaan itseensä (sekä minun kamppailuni kyseisellä saralla), lue luku Silent Sunday.  Jos pukeutuminen resonoi niin hyppää suoraan loppuun lukuun 'Turkoosit päivät'.  Niin ja olen muuten pahoillani, että tekstin fontista on tullut tällainen jumboiso. Se ei miellytä ainakaan minun silmääni, mutta tahdoin vaihtaa blogin ulkoasua ja en millään saa tekstin kokoa tottelemaan tahtoani. Jossain kohtaa saatan konsultoida jotakuta tietokone- j
1 kommentti
Lue lisää

Mustaa ja valkoista

Sitten vielä tämän päivän (teknisesti eilisen, en ole vielä nukkunut, kun aloin tehdä tätä blogia ja näemmä tekstiä syntyy kovin vaivatta..) eli maaliskuun 19. vaatetuspostaus. Kevyempi kuvapostaus. Päivä oli alkuun erittäin raskas edellisen illan itkuilujen ja lansseilujen vuoksi. Hyvä kun jaksoi nousta ollenkaan, mutta joskus vähän ennen klo 18 kampesin itseni ylös. Vuorokausirytmini on myöhäiseen päin normaalistikkin, mutta tämän koronan myötä se on ollut välillä aivan päinvastainenkin. Ja täytyy todeta, että onneksi minulla nyt on tämä blogi. Se, että jokin kannustaa minua pukeutumaan saa arkeni kulkemaan ainakin jonkin verran paremmin tässä muuttuneessa ja epävarmassa tilanteessa. Ja se, että puin sai minut myös pihalle raittiiseen ilmaan. Se pitää järjenkin paremmin päässä, kunhan muistaa olla koskematta turhiin asioihin ja etenkin muistaa olla koskematta kasvoihinsa kontaminoituneilla käsillä. Hymy ei loista kuvissa, koska kuten sanoin, eilinen ilta oli todella raskas.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valoa pimeään?

minä, vanne ja likainen peilikuvani Hei. Minä olen Mia. Minä olen itkenyt. Olen ollut huolissani itsestäni ja läheisistäni. Ja minä olen ollut paljon yksin yöpuvussa viime aikoina. Joku ehkä kysyy, että kuka tällaiseen aikaan laittaa blogin pystyyn, kun jokainen postaus voi jäädä viimeiseksi. Minä laitan ja kerron vielä miksikin. Minä tarvin syyn laittaa vaatteet päälle, etten ole koko päivää yöpaidassa. Ja ne vaatteet tarvin päälle siksi, että pääsisin ulos tuulettamaan keuhkojani ja päätäni. Ja jotta olisin kiinni jonkinlaisessa arjessa. Ja siinä taas haluan pysyä kiinni siksi, että en olisi huolissani koko aikaa. Ja sitä kautta minulla olisi enemmän voimaa pitää huolta itsestäni, jos minuun pesii se nimeltämainitsematon virus, joka esiintyy tuossa blogin nimessäkin. Tämän on siis tarkoitus tuoda minulle motivaatiota, esim. saada ne vaatteet päälle, näistä kaikista hyvistä syistä. Kyllähän minä pukeudun itseänikin varten mutta enää en ole jaksanut. Olen ollut todella syv
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pyhä pillerinsuodattaja

Kuva oikealla osoitus kieroontaipuvaisesta huumoristani, kuvat löytyvät seinältäni. Iloinen hymy on helposti tarttuvaa. Enpä siis hymyile. Ahdistaa. Kävin lääkärissä, kalliisti yksityisellä, oli koronaton olo kun flunssaoireettomana sain mennä ei-influenssaoireisten puolelle. Nyt on koronainen ja ihmisiä tappanut olo. Kissakin kävelee pois (kuva vasemmalla). Ruskeaa ja violettia toissapäivänä, tänään lääkärijazzien ja itsensä kontaminaatiosta puunaamisen jälkeen oranssia ja punaista, pillerinsuodatusta ja iltakoronabluesia. Yskittääkö minua vai onko se taas luulosairaus? Tapoinko äitini, kun näin hänet? Pitäisikö minun vaan nukkua ja antaa ajan näyttää? Suodattaa antibioottikuuri toisensa jälkeen, vaivasta toiseen, odottaa loppumattoman kulkutaudin päättymistä kotona hamaan tappiin asti, vailla muuta seuraa, kuin kissani? Tyttö sulkainen, vielä aiemmin päivällä iloinen Olen yksin. Olen surullinen. Tahtoisin itkeä mutta atopia silmänympärysiholla kuivuisi lisää ja
Lähetä kommentti
Lue lisää