Turquoise

Lyhyesti virsi kaunis. Korona pelottaa ja turkoosi miellyttää. Lisää turkoosin variaatioita, yksi kipeä kroppa, kireät hermot ja huono päivä. Jatketaan harjoituksia. Eli sitä, mihin toissapostauksessa jäätiin.

Onko nöyrää haluta huomiota tai olla esillä?

Minusta on (ehkä peruskristillisesti?) tuntunut siltä, että ei ole. Olen myös pelännyt pursuttavani egoani liikaa muiden silmille. En ole kirjoittanut syväluotaavia henkilökohtaisia tilapäivityksiä facebookiin tai jakanut kuvia itsestäni tiuhaan. En oikeastaan ole edes uskaltanut mennä tietoisesti esille teatteriharrastuksen (2000-2009) lopettamisen jälkeen ja tehdessäni asioita, jotka ovat saaneet huomiota olen usein hävennyt. En ole halunnut vaikuttaa huomionhakuiselta.

Vaikka eihän se siinä näy, onko nöyrä vai ei, että miten paljon on esillä. Vaikka on nöyrä, ei kynttiläänsä vakan alle tarvitse piilottaa. Vaikka nykyisin minulta puuttuu myös rohkeus ja osittain myös halu esiintymiseen. Sitten toisaalta myös haluaisin kovasti näyttää ja esittää tuotoksiani ja saada niistä palautetta, toteuttaa taiteentekemisessä myös kohtaamisen hetki taiteen ja vastaanottajan välillä - mitä näin sivumainintana pidän myös tärkeänä osana taidetta.

Jos minä itse tiedän, mikä minua ajaa eteenpäin ja mikä ei, niin mikä oikeastaan on ongelma? Se mitä muut saattavat ajatella? Pitäisikö sillä muka olla sitten väliä, kun kuitenkin aina löytyy ihmisiä jotka ajattelevat huonosti minusta, kaikista meistä. Sen ei pitäisi olla rajoittava tekijä.

Ja nöyryydenkin, niinkuin (ainakin melkein) kaiken muunkin voi myös feikata. Se, että ei ole esillä, ei tarkoita, että ihminen on nöyrä. Sehän on vähän samanlainen harhaluulo, kuin että fiksut ihmiset ovat muka hiljaa. Hiljaisuus voi antaa fiksun vaikutelman mutta toisessa tilanteessa se voi taas saada ihmisen näyttämään hölmöltä tai suorastaan typerältä. Ja yhtä usein, tai useamminkin, fiksut osaavat kyllä myös olla äänessä ja päästää ajatuksensa esiin. Ja sanomalla fiksu tarkoitan tässä tapauksessa nyt sekä kirjaviisaita älykköjä että sosiaalisesti älykkäitä ymmärtäjiä ja kaikkea niiden väliltä ja kaikilta puolilta. Ja sama toisinpäin; hiljaa pysyminen ei tee ihmisestä automaattisesti fiksua (vaikka myös oikeassa tilanteessa fiksu osaa olla hiljaa) - sillä voi jopa peittää tietämättömyytensä tai typeryytensä, ettei sano mitään.

Niin, nöyryys ei ole sitä, onko esillä vai ei. Nöyryys on suhtautumistapa asioihin. Toki jos sitä  täytyy koko ajan olla esillä ja saada huomiota ja/tai ihailua niin voidaan pikkuhiljaa alkaa puhua mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöistä, joissa useammassa tämä piirre tulee eri syistä ja eri intensiteeteillä esiin. Emme nyt kuitenkaan ala hämmennellä sitä soppaa, taikka omaa suhtautumistani nk. hulluuteen tai häiriöihin. Aihe on aivan liian laaja ja vaatisi  oman itsenäisen postauksensa tai oikeastaan aivan hemmetin monta sellaista.


...Ja tästä huomioasiastahan on niin paljon asiaa, että leikkaampa seuraavaan postaukseen seuraavan palasen taas. Seuraava kysymys siis kuuluu, että onko ihminen pärjäämiskykyinen itsekseen, jos huomiota haluaa.

PS: Kyllä on.

kylmänvioletti-turkoosi menninkäinen kissoineen

Lämpimänvioletti-turkoosi menninkäinen
ja ruokaileva kissa

Sisarsulka; korun toisen parin pistin Espanjassa
asuvan siskoni hattuun hänen viimeksi
käydessä Suomessa. Makramee-kaulakoru
hänen käsialaansa - katso facebooksivu
Mona Lisa Macramé