Siirry pääsisältöön

Gypsy Variations

Witchy vai gypsy? Mixing both!
Tällä viikolla tajuttua: tämä blogihan on juuri sitä työskentelyä, että olen omalla epämukavuusalueellani. Olen esillä. Minullakin on ihan samanlainen oikeus olla esillä ja ylipäätään tulla nähdyksi. Tässä nyt sitten opetellaan oikein kunnolla kohtaamaan sitä näkyvillä oloa ja on kai se terapeuttista myös poistaa häpeää julkisesti kirjoittamalla se ulos. Vaikka täytyy sanoa, että aika turvallinen olo tässä sinänsä, kun tätä ei näytä näkemiskertojen perusteella kai kukaan lukevan, enkä ole ihan lähipäivinä jakamassa julkisesti osoitetta blogiini (jaoin sen facebookissa erään päivitykseni kommenteissa, mistä se ei ole päässyt paljoa esille, ja näin on ihan hyvä aloittaa). Ja nyt minä lakkaan kaikki ajatukset, että esillä oleminen on huomiohuorausta ja pitää piiloutua mahdollisimman pienimpään ja pimeimpään nurkkaan. Enhän minä kuitenkaan sinänsä ole katseilta ja korvilta turvassa värikkään tyylini ja tanssi- ja lauluintohimoni kanssa. Että mitäkähän vittua minä oikein olen yrittänyt koko elämäni tai ainakin viimeisen puoliskon siitä sitten räpeltää :D



Sointuvat villasukat ja yksi tapa
 käyttää huivia (kirppislöytöjä).
Ainiin. Olen myös alkanut rikkoa karanteenia tällä viikolla. En tiedä, menenkö uudestaan karanteeniin, kun baarit aukeavat kesäkuussa, mutta ainakin voin sanoa, että sosiaalisen kanssakäymisen merkitys on muuttunut. Se ei ole enää suoritus, enkä sitä sellaiseksi halua taannuttaa takaisin. Ja sitä arvostaa myös nyt aivan eri tavalla. Olen myös pysynyt selvin päin, myös epäselvässä seurassa. Ja kieltäytynyt päihteistä, monta kertaa viikonlopun aikana! Ihmiset ovat olleet todella tukevia tämän sadan päivän haasteen kanssa, jopa ylpeitä yksi tahi kaksi kaveria ovat sanoneet olevansa. Mutta tiedättekös (kuvitteellinen lukijakuntani :D ) ; niin muuten olen minäkin ylpeä.


Megapitkä huppu - olen taas alkanut
pukeutua uloskin, se lie ihan hyvä
merkki myös.
Poltin 7 sätkää viikonloppuna. Kahtena päivänä, seurassa, ja viimeisin oli jämät (kontaminaatiopelko ylitetty!!!!) kun kaveri ei halunnut polttaakkaan melkein kokonaista tupakkaa. Mietin, että jos hän on samassa tilassa ollut parina päivänä, niin kylläpä se korona on jo hengitysilmasta tainnut tarttua, joten annoin palaa. Kirjaimellisesti.


Lyhyt virsi kaunis. Viimeinen luku siitä pätkivästä huomioon liittyvästä pohdinnoista ehkäpä seuraavalla kerralla.  Nyt väsyttää, kun unet jäi kesken. Mutta ei niin paljoa, etten nyt latoisi tähän taannoisia kuvioita violetista gypsytyylistä, joka loppua kohden alkoi saada jo melko witchyt vibat.

Gypsy Variations
kaikissa tyyleissä sama huiveista ja paljetti- & lankakirjaillusta vyötärökaitaleesta (takana joustava rypytys) koottu liehuvahelmainen hame, keijukirppis

tyyli 1 (kuvat alapuolella) :
pitsibody (H&M), lämpimänvioletit legginseiksi leikatut sukkikset (H&M),  hameen sävyä jatkavat kivanmallisesti neulotut villasukat (kirpputori), jotain vanhoja koruja hopean sävyissä



tyyli 2:
valoisan päivän valkoinen variaatio; sama pitsibody, valkoiset sukkahousut (jostain), itsetehty makrameepääpanta, vanha "hopeinen" kolikkokaulakoru, sulkakorvakoru (HallaArt, löytyy facebook ja Etsy.com)




tyyli 3:
going darker; musta pitsipaita (Gina Tricot), "kultaiset" renkaat korvissa mustalla yksityiskohdalla, kolmiosainen "kultainen" kolikkokaulakoru, mustat sukkahousut (mummolasta), osa hiuksista takaa letillä ja pinninä musta käsintehty perhonen (en muista kuollaksenikaan mistä hiivatista)






tyyli 4:
very purple, very gypsy; kylmän ja lämpimän väliin jäävän sävyn violetti, takaa naruilla sidottava toppi  (CyberShopin Jupiter-mallistoa mutta keijukirppikseltä 2nd handina), kylmänvioletit lämpölegginsit (marketista), vielä eriä violetinsävyä huivissa päässä (olen poistanut tällaisia huiveja ajansaatossa kirppiksiltä, saanut kavereilta ja kerran keijukirppikseltä isomman paketin; näitä on hurjasti eri sävyjä, vaikkei päähuivi ole enään niin vakiovaruste minulla, kuin joskus ennen), todella kauniit ja vaatteiden väreihin sopivat mutta aivan liian harvoin kaapista ulos pääsevät korvakorut (keijukirppis) ja iltalämmikkeenä päällä aivan uskomattoman sävyinen kiiltäväkankainen huivi (kirppislöytö)







tyyli 5:
going darker purple and more witchy direction; edellisen asun toppi, mustat sukkahousut aiemmalta päivältä, uusin huivini, tummahko mutta lämmin sävy vihertävine kanssaväreineen (...kaulahuiveja myös minulla kertynyt, tämä kaunokainen keijukirppikseltä), musta siskon(?) hioma kivikoru hopeariipuksessa, musta sulkakorvis (jonkun omaa käsityötä oli keijukirppiksellä vuuuosia sitten), tippui muuten vasta jonnekkin matkan varrelle, nyyh, rakastettu koru ja korvisparista paremmin onnistunut kappale mutta sen siitä saa kun kulkee kevyin korviksin ilman, että niissä on taustaosa paikallaan (kun kaikki ne menevät aina hukkaan...)





tyyli 6:
this is fully witchy gypsy! jo aiemmassa asussa ollut musta pitsipaita ja mustat sukkahousut, edellisen asun korut sekä perhospinni hiuksissa ja tottakai noidan kissa, karanteenikaveri Suri





aikaisempaa tyylikkäämpää ulkoilua, normalisoitumista takaisin elämään?
violetti extrapitkähuppuinen kääntö/kietaisutakki pitsikoristeilla ja hihoissa kolmiulotteisen pinnan yksityiskohdin, omaa käsialaa kouluajoilta, sen alla sininen Kathmandu Importsin superlämmin puuvillaneulehuppari vetoketjulla ja hapsuhihoilla/-helmalla, vaaleanruskeat kengät kirpparilta, sininen ihanan pehmeä, lämmin ja shaaliksikin kelpaavan kokoinen kaulahuivi syntymäpäivälahjana Englannista sieltä asuvalta tädiltä ja mummolta (hyvä, että suvussa on tyylitajua :D )

toisessa asussa; mummon antama musta vetoketjullinen takki, jonka alla ruskea vuuuosia hyvin palvellut Harajukun ( 
http://harajuku.fi/ ) ruskea hiippahupullinen huppari, suomalaista käsityötä, kaulassa iltalämmikeshaalihuivi noilta edeltäviltä päiviltä (edelleen kirppis) ja erittäin ergonomiset ja animesupersankarimaiset tahi post-apocayptiseenkin teemaan sopivat pitkävartiset kengät (kirppari)





Loppukevennyksenä:
tältä näyttää tänä päivänä minun Aasiassakin matkustanut Taru sormusten herrastani -trilogia! :D





Kommentit

  1. Okay, en oo uusimpia postauksia lukenut, niin nyt aloin käymään läpi tätä :). Hienoa pohdiskelua oman itsensä "haastamisesta" esillä oloon liittyen <3.
    Kaikki asukokonaisuudet sopii sulle ku nyrkki silmään!
    Mistä ite tykkäsin eniten;
    TYYLI 2, tarkempi kuva makrameepääpannasta, kiitooos!
    TYYLI 3, tää asukokonaisuus on ihan magee <3
    TYYLI 4, korvakoru ja huivi <3
    TYYLI 5, korvakoru!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Headache

Antibioottikuuri ei purrut. Otsalohkoon sattuu. Huomenna lääkäriin. Tämä väsymys lamauttaa ja ikävää kun ei voi jumpata eikä pääkivun ollessa kova voi oikein myöskään laulaa. Ja ranteetkin raksuu ihan viimoisen päälle, hankaloittaa kitaraharjoituksia. Kiva kiva. Pohdintoja Turquoise postauksesta jatkaen siis: Onko se merkki, ettei ihminen pärjää itsekseen, jos hän kaipaa huomiota?  Koronanaikaan olen huomannut tosiaan olevani enemmän esillä ja suorastaan halua jakaa pienempiäkin asioitani. Mietin siis yllämainittua kysymystäni. Enkö ole eheä jos tarvin muiden mielipiteitä ja hyväksyntää? Vaikka niitäkin enemmän haluan oikeastaan kohtaamista, jota kautta nuo kaksi sitten täyttyvät. Eikä karanteenin aikaan vuorovaikutusta niin paljoa ole, vaikka välillä jaksan olla aktiivisempi videopuheluiden ja soittelemisen kanssa, niin välillä se jää tai netti pätkii tai milloin mitäkin. Eikä tekstipohjainen viestittely tai edes Discordin puheohjelma toista näkemättä korvaa vuorovaikutusta

Sadonkorjuu

Minä ja kissa Mietin tässä tänään tovin ongelmiani koronanpelon suhteen vähän metaforisesti. Ajatus lähti Kai Aaltosen kirjasta Sanat ovat lohikäärmeitä luvun Odotuksen riimut lukiessani. Tämän riimuneuvonpidon taustalla on riimuna Jera, joka merkitsee sadonkorjuuta. Jos lähdemme miettimään ympäristöä peltona, niin millainen se on? Minun peltoni on maailma täynnä kaaosta sen suurine ja tiheästi asuttuine kaupunkeineen, vaikka minun peltoni onkin vähän hiljaisemmassa, rauhallisessa periferiassa tätä suurta, kaikenkattavaa peltoa, jota maailmaksi sanottakoon. Jos ajatuksia ajatellaan siemeninä, niin minulla on ollut koura täynnä pelon siemeniä. Kylvöä ajattelen tässä nyt tekoina. Mutta minä en ole tehnyt siemenilleni mitään, kerrassaan mitään tämän kyseisen pandemiapelkoni selätykseen. Olen jättänyt peltoni siltä osin edes kylvämättä, jemmannut pelonsiemenet jonnekkin laatikon perälle piiloon, niitä tarpeeksi ensin katseltuani. Miettinyt, että poissa silmistä on poissa miele

Wyrd-viikko

Turkoosit päivät ja off shouldet -paidat Ohoi, rakas runsas lukijakuntani, johon kuulut ehkä sinä, siskoni Mona :D Terveisiä Espanjaan Suomen karanteenista.  Fb-kaverini on lanseerannut käyttööni aktiivisesti päätyneen sanan koronteeni, sekä termin koronteenipäiväkirjat.  Minun koronteenipäiväkirjat nyt jatkuvat vähän pidemmällä postauksella tai ainakin lukuihin jaetulla.  Eli ihan näin ensialkuun: jos sinua kiinnostavat riimut, jatka lukemista ja lopeta, kun aiheet eivät enää  kiinnosta. Jos sinua kiinnostavat hiljaisuus ja syventyminen omaan itseensä (sekä minun kamppailuni kyseisellä saralla), lue luku Silent Sunday.  Jos pukeutuminen resonoi niin hyppää suoraan loppuun lukuun 'Turkoosit päivät'.  Niin ja olen muuten pahoillani, että tekstin fontista on tullut tällainen jumboiso. Se ei miellytä ainakaan minun silmääni, mutta tahdoin vaihtaa blogin ulkoasua ja en millään saa tekstin kokoa tottelemaan tahtoani. Jossain kohtaa saatan konsultoida jotakuta tietokone- j

Pyhä pillerinsuodattaja

Kuva oikealla osoitus kieroontaipuvaisesta huumoristani, kuvat löytyvät seinältäni. Iloinen hymy on helposti tarttuvaa. Enpä siis hymyile. Ahdistaa. Kävin lääkärissä, kalliisti yksityisellä, oli koronaton olo kun flunssaoireettomana sain mennä ei-influenssaoireisten puolelle. Nyt on koronainen ja ihmisiä tappanut olo. Kissakin kävelee pois (kuva vasemmalla). Ruskeaa ja violettia toissapäivänä, tänään lääkärijazzien ja itsensä kontaminaatiosta puunaamisen jälkeen oranssia ja punaista, pillerinsuodatusta ja iltakoronabluesia. Yskittääkö minua vai onko se taas luulosairaus? Tapoinko äitini, kun näin hänet? Pitäisikö minun vaan nukkua ja antaa ajan näyttää? Suodattaa antibioottikuuri toisensa jälkeen, vaivasta toiseen, odottaa loppumattoman kulkutaudin päättymistä kotona hamaan tappiin asti, vailla muuta seuraa, kuin kissani? Tyttö sulkainen, vielä aiemmin päivällä iloinen Olen yksin. Olen surullinen. Tahtoisin itkeä mutta atopia silmänympärysiholla kuivuisi lisää ja

Noidanvihreä pandemiaelämä

Miau! Pääsin taas pihalle :) Virkistää tuo ulkoilu.  Silti tuppaa särkemään päätä tämä näytöntuijotus, niin, tai toivottavasti vain se... Näitä psykosomaattisia oireita on tässä kärsitty jo helmikuun lopusta, milloin on kurkku kipeä ja milloin huoli keuhkoissa. Nyt on ainakin hengityssuoja tuon rapun ajaksi pihalle lähtiessä (kumihanskat olen nyt jättänyt suosiolla kotiin, pesen kädet tultuani kävelyltä) mutta silmäsuojia en ole laittanut rappuun... Sen sijaan pidän silmiä sirrillään matkan ajan rapusta ulos ja hississä kokonaan kiinni. Varmasti on huvittavan näköistä, mutta minä en millään haluaisi sitä virusta silmieni kautta elimistöön... Emo eli emäntä eli äiti toi ovelle hengityssuojan ja silmäsuojan, jotta pääsen poliisin kuulemiseen ensi viikolla. Kammottaa jo etukäteen se kuulusteluhuone, jossa ravaa koko ajan porukkaa. Sinne en mene ilman kunnon suojausta. Yritin saada siirrettyä sitä tapaamista mutta eipä tietenkään onnistunut. Tai no, aamukymmenestä kello kolmeentois

Mustalaisromantiikka kohtaa Raidhon

Hyvää iltaa, mahdolliset lukijat, ja hyvää turkoosinviolettia päivää karanteenilandiasta. Viereisessä kuvassa näkyy tapaa, jolla asuni usein muodostuvat. Hengariin eksyvät vaatteet näyttävät hyvältä väriyhdistelmältä vierekkäin ja siitä se sitten lähtee, sinne vähän lisää samaa värimaailmaa sekaan (tässä tapauksessa turkoosi sulka) ja kappas, takana olevassa hengarissa ollut hamehan sopisi oivallisesti yhdistelmään ja nuo villasukat myös; asu on valmis. Kuvan taustalla näkyy myös kankaalle maalattuna hindujumala Hanuman. En ole niin hindujen uskontoon syvällisesti perehtynyt, mutta maalaus, etenkin tuo aurinko tuolla yläkulmassa, on todella kaunis.  Tiesittekö muuten, että mustalaiset ovat lähteneet alkujaan Intiasta? Kun puhun mustalaisista, niin en tarkoita tällä mitään loukkaavaa tai alentavaa. Tarkoitan sellaista minun romantisoitua tyylikuvaa noista ennenmuinoin vaeltaneista kauppakaravaaneista ja muista. Minulla ylipäätään on useita ns. nimiä tyylilleni eri päivänä. Pääte

Hallaneito variaatiot

Harmaiden päivien hallaneitona olen oleskellut nyt muutaman päivän, outoja unia nähden ja siksi aika aamublueseissa fiiliksiltäni. Goldberg variaatiot [  https://www.youtube.com/watchv=15ezpwCHtJs  ] ovat piristäneet aamujani, jotka ovat sijoittuneet tavan kansan ilta-aikaan, sinne 17-18 tietämille. Tai ehkä jopa 19 aikoihin, sillä sain kuulla, että puhelimeni kello on väärässä ajassa. Viikon vaihteessa vaihtui siis kesäaikaan kello. Mutta minusta on oikeastaan mukavampi pitää se tunti, joten en ole vielä siirtänyt kelloani. Kyllä minä eilen (neljäs päivä kellon siirtymisen jälkeen) vähän ihmettelin, että kello olikin niin vähän. Olin katsonut läppärini kelloa aiemmin. Se on siirtynyt automaattisesti oikeaan aikaan. Ylipäätään aikaa on ollut huomattavasti enemmän, kun ei ole ollut sitä kaikkea sosialisoimista ihmisten kanssa. Sosialisoitua on voinut kotoa käsin viestimien ja puhelimen välityksellä. Mietin eilen, että onko muut ihmiset se linkki, jonka poistamalla minä saisin aik

Käärinliinoja ja päikkäripohdintoja

Kiitä terveestä ihostasi; se ei ole itsestäänselvyys. Ei merirosvoleikkiä vaan ihonhoitoa käärinliinoin. Noh, Wyrd-viikko meni miten meni. Loppuviikkoa kohti aloin jo osata rentoutuakin vaikka vielä minulla on siitä paljon opittavaa. Näin lyhyenä koosteena; maanantai meni kokonaan pyykkäyksien ja kaikenlaisen 'to do':n parissa ja pää oli helisemässä. Tiistaista en nopeasti enää edes muista mitään. Keskiviikkona heräsin kelatädin soittoon, enkä ehtinyt nukkua kunnolla ennen kuin ostokset saapuivat oven taakse ja tämä väsymys laukaisi kolmen-neljän tunnin OCD-rallin, kun järjestelin ostoksia, hinkkasin kaikki kaappien veto-osat, ovenkahvat, lattiat niistä kohti jossa ruokakassit olivat olleet... Lopulta olin aivan itkun partaalla, mietin etten ole ehtinyt olla yhtään ns. vapaalla vapaaviikollani - niin siinähän se tiistai menikin, kun jätin tiibetiläiset riittini iltaan ja olin niitä koko ajan tekemässä enkä pysähtynyt hetkeen vain olemaan, kun ainoat suoritukseni eli ne rii

Noitakävely ja ambulanssi

(Pysyisiköhän tämä fonttikoko nyt hyvänä, kun ensimmäiseen se meni vituiksi.. Ei muokkaantunut tuosta kärpäsenpaskakoosta isommaksi. Sen lukeaksenne painakaa koneesta ctrl ja +  niin varmaan suurentaa. T. anti-atk) Niin. 18.03.2020 minä sain viimein vaattehet päälle tovin jälkeen. Siis muunkin, kuin yöpaidan, pikkuhousut, sukkikset ja jonkun neuleen tai hupparin lämmikkeeksi tarpeen vaatiessa. Juurikin tämän blogin motivoimana. Lähdin antamaan happea aivoilleni ja puhdistelemaan keuhkoja sisäilmasta, jotta ne olisivat voimakkaat koronaa vastaan. Oli kiva pukeutua pitkästä aikaa, minä pidän vaatteista ja väreistä ja värimaailmoista. Ja tällaista minä sitten puin: valkoinen läpinäkyvä pitsibody, jonka alla ihonväriset mitkälie urheiluliivit (hyvä efekti, iho näkyy mutta nännit ei :D ) STEP 2 : lämpimän violetit legginsit, ihan lempivärejä (lämpölegginsit ja body (2015) H&M) STEP 3 : äärettömän taitavan neulojan, pikkusiskoni, tekemä