Hyvää iltaa, mahdolliset lukijat, ja hyvää turkoosinviolettia päivää karanteenilandiasta. Viereisessä kuvassa näkyy tapaa, jolla asuni usein muodostuvat. Hengariin eksyvät vaatteet näyttävät hyvältä väriyhdistelmältä vierekkäin ja siitä se sitten lähtee, sinne vähän lisää samaa värimaailmaa sekaan (tässä tapauksessa turkoosi sulka) ja kappas, takana olevassa hengarissa ollut hamehan sopisi oivallisesti yhdistelmään ja nuo villasukat myös; asu on valmis. Kuvan taustalla näkyy myös kankaalle maalattuna hindujumala Hanuman. En ole niin hindujen uskontoon syvällisesti perehtynyt, mutta maalaus, etenkin tuo aurinko tuolla yläkulmassa, on todella kaunis. Tiesittekö muuten, että mustalaiset ovat lähteneet alkujaan Intiasta?
Kun puhun mustalaisista, niin en tarkoita tällä mitään loukkaavaa tai alentavaa. Tarkoitan sellaista minun romantisoitua tyylikuvaa noista ennenmuinoin vaeltaneista kauppakaravaaneista ja muista. Minulla ylipäätään on useita ns. nimiä tyylilleni eri päivänä. Pääteemoja ovat lähiönoita, menninkäinen ja 70's Baby, mukana eri määrä rokkimaistetta tai keijuilua, 60's Hippie'ä. Sitten on erivärisiä Dragon Ladyja, Owl Ladyjä, mustalaista ja milloin mitäkin - ja kaikkien näiden yhdistelmiä. Hallaneitoa, jääprinsessaa, elementtejä (tulta, jäätä, vettä, maata - harvemmin ilmaa).. Minä pidän asioiden nimeämisestä.
Hilseestä minä en pidä. Mutta sitä nyt kaiken stressaamisen jäljiltä on. Pää kutiaa, kuin pieni perkele. Enkä usko tällä hiljaiselolla täitäkään mistään napanneeni, vaikka tarkistin kuitenkin, ettei saivareita näkynyt (minulla on "pieniä" kuumotuksia mitä tulee loisiin..) Keksinkin sitten kaapin perukoille unohtuneet tuotteet, mitä ehdin viimeksi samaan hilseongelmaan ostaa, mutten koskaan käyttää, kun tilanne päänahan kanssa rauhoittui. Että eikun systeemi neloset päähän ja jumpalle, kunhan tämän saa kirjoitettua. Lapaan ja siitä säteilevästi niskaan ja koko kallonpohjaan asti sattuu. Nämä ahdistusviikot, joista osan vietin hyvin lamaantuneena patjan pohjalla, ovat tehneet vittupäisen tehtävänsä ja pitäisi alkaa aktivoimaan itseään kehonhuollossa. Näitä fyysisiä vaivoja valitettavasti riittää.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Korona stoppasi tupakointini. Tässä jo kolmisen vuotta about olen tehnyt välillä enemmän ja välillä vähemmän töitä sen eteen, että lopettaisin tupruttelun. Välillä olen myös lopettanut lopettamisen, koska se on itsessään stressannut (se ei ole sama asia, kuin antaa itsellensä lupa poltella ja päihteillä vapaasti kaikkea ja koko ajan, päinvastoin).No, korona tuli Suomeen, terve vaan, ja kun minulla välillä teki mieli polttaa niin ajattelin vain koronaa ja keuhkojen kuntoa ja sitä, miten tarvin terveet keuhkot nyt enemmän, kuin tupakkaa. Ei tehnyt pitkään mieli polttaa. Minä kyllä haistan nyt kaiken, KAIKEN. Ja lisäksi on tehnyt mieli taas sokeria. Vajaa pari viikkoa sitten ostettu mutakakku alkaa loppua. Ehkä minun pitää kohta uskaltaa sinne kauppaan, ellen löydä jostain kaappien perukoilta tomusokeria mokkapalojen leipomiseen.
Tänään on siis pukeuduttu ja syöty ja lenkkeilty ja syöty lisää. Tänään on myös taas riimusteltu, kirjoitettu Raidhosta ja laulettu siitä laulu. Mietin, että mistähän sen melodia kuulosti tutulta, että tuliko se alitajuisesti jostain jo olemassa olevasta biisistä vai ihan omasta päästä. No, metikössä lauleskellessani sitä tajusin, että se kuulostaa varsin samalta, kuin toinen muinoin lauleskelemani biisi. Ja nyt minä ensimmäistä kertaa jaan laulelujani julkisesti tallenteina. Jos saan sen onnistumaan, koitan tämän postauksen kommentteihin laittaa linkin, jottei tästä sivusta tulisi niin raskas. Jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. En tosiaan ole teknisin ihminen näiden erilaisten laitteiden sun muiden puolesta.
Mustalaispukeutumispäivänä Raidho matkan, pyörän (wheel, ei bike) ja vankkurin riimuna oli muutenkin oikein sopiva. Ja sitten vaattehet esittelyyn. Eli muinainen vaalea hippimekko Pelastusarmeijan kirpparilta. Violetin ja turkoosin sävyjen yhdistelmät ovat alkaneet tuossa 2019 kiinnostaa; tässä siis lämmintä violettia ja hyvin sinertävää turkoosia. Huivi lie kirpparilta joskus raahattu (huiveja on kyllä kertynyt vuosien mittaan) ja muovisulan muistelen tulleen matkaan joko fb:n keijukirppikseltä tai ehkä H&M:ltä, useimpien vaatteideni alkuperäs muistan mutta kaikkien en. Turkoosi kaulakoru oli matkamuisto itselleni Thaimaasta. Se on hyvin kaunis mutta harvemmin kaapista pääsee ulkoilemaan. Mutta kyllähän nyt romantisoidulla mustalaisella koru kuuluu olla kaulassa, yksi VÄHINTÄÄN. Toppi on jostain kotoa, jonkun käyttämättömäksi jäänyt ja minullakin pitkään mukana roikkunut myös käyttämättömänä mutta eteenpäin laittamattomana. Ja hyvä niin, sillä viime vuonna ihastuin siihen sen väreineen ja pitsiosineen.
Illalla lähti ulkomaailman kontaminoima mekko taas päältä omaan kaappikaranteeniinsa ulkoilun jälkeen. Kokeilin tuollaista ruskeaa huivia lanteille, ei ihan toiminut, ehkä melkein.Turkoosivioletti kokonaisuus ilman hametta toimi kuitenkin. Mutta nyt; öitä, tai mitä lie. Minä en lähde Tampereelle, minä lähden jumppaamaan. Mitäpä muutakaan sitä yöllä tekisi. Täytyy ajaa tämä kissa sylistä kehräämästä.
Äh, komento takaisin, en minä taida tähän mitään musiikkilinkkejä saada... Jos joku näkee tämän niin minua saa auttaa lisäämään niitä musiikkitiedostoja koneelta tähän tai hmmm, johonkin, mihin kehtaa huonosti ja laaduttomasti taltioitua materiaalia ladata ja jaella :D
VastaaPoista